Siirtyminen lapsikeskeisestä lastenhoidosta aikuisten terveydenhuoltopalveluun ei rajoitu pelkästään tuttujen rakenteiden vaihtamiseen tuntemattomaan, vaan siihen sisältyy koko aikuistumisprosessi, jossa yksilöt itsenäistyvät vanhemmistaan ja ottavat vastuun omasta sairautensa hoidosta.
Nuorilla on erityinen riski menettää yhteys hoitoon tässä vaiheessa, ja kroonisista sairauksista kärsivien nuorten hoitoon siirtymiseen liittyy suuri riski hoitoon sitoutumisen heikkenemiseen ja terveydentilan heikkenemiseen.
Tutkimukset viittaavat siihen, että siirtymävaiheen ohjelmista voi olla apua, mutta ei ole näyttöä siitä, voidaanko riskejä vähentää tai mitkä intervention osatekijät edistävät erityisesti parempia tuloksia.
Tämän vuoksi tässä tutkimuksessa tehtiin systemaattinen kirjallisuushaku, jonka tuloksena saatiin 40 tutkimusta. Siirtymävaiheen toimenpiteissä käytettiin useita ohjelmakomponentteja, kuten siirtymävaiheen koordinaattoreita, potilaskoulutusohjelmia tai verkkopohjaisia toimenpiteitä.
Tuloksiin kuuluivat elämänlaatu, siirtymäkohtainen tietämys, sitoutuminen ja seurantaan jääminen. Kolmekymmentäkahdeksan tutkimusta osoitti myönteisiä vaikutuksia interventioryhmässä, vastaavasti intervention jälkeen. Tutkimusten yleinen laatu oli heikko. Mukana oli suuri määrä tutkimuksia, joissa arvioitiin siirtymäkohtaisia interventioita.
Siirtymäkohtaisilla interventioilla näyttää olevan myönteisiä vaikutuksia psykososiaalisiin tuloksiin ja hoitoon sitoutumiseen. Terveyden lukutaidon edistäminen, ajanvarauspalvelu ja teknisten elementtien (verkkosivut, tekstiviestit) käyttö näyttävät olevan erityisen hyödyllisiä siirtymävaiheessa. Koska potilaspopulaatio oli monimuotoinen, tulokset voidaan siirtää muihin sairauksiin. Vaikka tutkimuksen yleinen laatu oli heikko, joitakin johtopäätöksiä on mahdollista tehdä.
Tulevissa tutkimuksissa olisi pyrittävä ottamaan mukaan suuri määrä potilaita pitkien ajanjaksojen aikana, jotta pitkän aikavälin tuloksia voitaisiin arvioida.
