Tässä on Iva, 20-vuotias selviytyjä Skopjesta, Makedoniasta. Hänen kokemuksensa on ollut sekoitus ylä- ja alamäkiä sekä unohtumattomia hetkiä. Ivan tarina kertoo vahvuudesta, omien ihmisten löytämisestä ja elämän tarjoamista hyvistä asioista.
Voitko esitellä itsesi?
Hei, nimeni on Iva, olen 20-vuotias ja asun Skopjessa, Makedoniassa.
Mikä oli diagnoosisi?
Minulla todettiin 2. asteen kondrosarkooma.
Voitko kertoa meille, miten ja milloin sait tietää diagnoosistasi?
Ensimmäiset oireeni alkoivat, kun olin 14-vuotias. Minulla alkoi olla jatkuvaa kipua vasemmassa olkavarressani, mutta jätin sen huomiotta parin kuukauden ajan. Harjoittelin karatea ja taekwondoa, joten ajattelin, että kipu johtui pahasta osumasta tai käteni liiallisesta rasituksesta. Sitten kesälomalla huomasin kyhmyn juuri siinä kohdassa, jossa kipu oli pahinta, ja heti kotiin palattuani vanhempani varasivat ajan lääkärille. Diagnoosin varmistuminen vei pari eri lääkäriä ja monta tapaamista.
Mikä sai sinut tulemaan osaksi EU-CAYAS-NETiä ja mitä se merkitsee sinulle?
Kun sain tietää EU-CAYAS-NETistä, en voinut uskoa, että tällainen organisaatio on olemassa. Olin niin innoissani tavatessani ihmisiä, joilla on samankaltaisia kokemuksia, pystyessäni samaistumaan johonkin, mutta ennen kaikkea oppiessani jälkihoidosta ja siirtymisestä "normaaliin" elämään.
Miten syöpä on muuttanut elämänkatsomustasi?
Syöpä on muuttanut elämääni monin tavoin, osittain hyvällä ja osittain huonolla tavalla. Se sai minut ymmärtämään, kuinka paljon ihmiset välittävät minusta, kuinka tärkeää terveys on ja miksi sitä ei pidä pitää itsestäänselvyytenä. Mutta se sai minut myös varovaisemmaksi, jopa pelokkaammaksi, tietyissä terveyteeni liittyvissä tilanteissa. Muistan, kun menin äitini kanssa huvipuistoon pari kuukautta viimeisen leikkaukseni jälkeen ja katselin vuoristorataa. Äitini kysyi, olenko liian peloissani noustakseni siihen, ja minä vain nauroin ja sanoin: "Selvisin syövästä, tämä ei ole minulle mitään."
Mikä auttoi sinua hoitoprosessin aikana?
Siitä lähtien, kun sain diagnoosin, kaikki ympärilläni ovat osoittaneet minulle niin paljon rakkautta ja tukea, ja olen siitä ikuisesti kiitollinen. Perheeni ei koskaan jättänyt minua. He tulivat jokaiseen tapaamiseen, keräsivät kaiken tarvittavan viimeistä leikkaustani varten Itävallassa ja uhrasivat uransa jäädäkseen luokseni pariksi kuukaudeksi. Ystäväni tekivät kaikkensa tehdäkseen minut onnelliseksi. Paras ystäväni ja siskoni jopa leikkasivat hiuksensa kanssani, kun lääkärit sanoivat, että hoidon vuoksi hiukseni putoaisivat.
Miten elämäsi on muuttunut diagnoosin jälkeen?
Kamppailen edelleen akuutin kivun kanssa, eikä voimani ole enää entisensä, mutta olen kiitollinen kokemuksesta. Kaikki kokemani muokkasi minusta sen ihmisen, joka olen tänään. Se sai minut rakastumaan lääketieteeseen, ja toivon voivani jonain päivänä diagnosoida ja auttaa muita kaltaisiani. Haluan myös uskoa, että se teki minusta aidon ja huomaavaisen ihmisen, joka on keskittynyt oikealle elämänpolulle.
Jos voisit palata siihen päivään, jolloin sait diagnoosin, mitä sanoisit itsellesi silloin?
Sanoisin pikku Ivalle, ettei hän ole huolissaan, ja myös, ettei hän enää vitsaile diagnoosista, koska ihmiset ovat aidosti huolissaan hänestä. Vakavasti puhuen, mielestäni kaikki tämä tieto on liikaa lapselle, jonka ainoa huolenaihe pitäisi olla lukion aloittaminen. Hänen pitäisi yrittää keskittyä hyviin asioihin ja mahtaviin uusiin ihmisiin, joita hän tapaa.
Mikä on yksi asia, jonka toivoisit useampien ihmisten ymmärtävän siitä, että on nuori syövästä selvinnyt?
Ihmisten pitäisi ymmärtää, että nuoret syövästä selvinneet ovat edelleen vain nuoria ihmisiä, jotka yrittävät elää elämäänsä kuten muutkin. Jotkut meistä eivät halua puhua kokemuksistamme, koska se saa ihmiset näkemään meidät eri tavalla, hauraina.
Miten vietät mieluiten vapaa-aikaasi?
Sen lisäksi, että käyn ulkona ystävien kanssa ja saan vanhempani murehtimaan, saavunko ajoissa paikalle, rakastan lukemista ja patikointia. Yritän olla aktiivisempi yhteisössä ja olen hiljattain aloittanut vapaaehtoistyön.
Jos voisit oppia jotain uutta heti, mitä haluaisit pikakurssin?
Haluaisin oppia soittamaan jotain instrumenttia. Eräs ystäväni yritti opettaa minua soittamaan kitaraa, mutta 20 minuutin jälkeen opin vain sen, miten ärsyttää häntä.
Onko sinulla elämän motto? Mikä sitaatti tai sanonta inspiroi sinua eniten?
Minun kielelläni on sanonta, joka tarkoittaa: "Se pelottaisi karhun, mutta ei minua." Muutin sen sanonnaksi "Se pelottaisi karhun, mutta minut kaksi kertaa enemmän". Aluksi se oli hauska sanonta, mutta nyt se muistuttaa minua siitä, että pelko on normaalia ja että minun pitäisi ponnistella sen läpi.
Mikä on listallasi? Onko jotain, mitä unelmoit tehdä tai saavuttaa?
Tänä vuonna aloitin matkustelun, ja toivon, että voin jatkossakin nähdä erilaisia paikkoja, tavata uusia ihmisiä ja kokea muita kulttuureja. Suunnittelen myös meneväni Formula 1 -kilpailuun, joka on ollut jo pitkään yksi tärkeimmistä tavoitteistani.
Mitä henkilökohtaista tavoitetta kohti työskentelet seuraavaksi?
Seuraava tavoitteeni on saada tutkintoni valmiiksi. Aloitan viimeistä vuotta biotekniikan perustutkinnossani ja toivon saavani sen valmiiksi ajoissa.
Miten selviydyt, kun asiat ovat vaikeita?
Yritän ajatella elämän hyviä asioita, onnellisia muistoja ja aitoja ihmisiä. Lyhyen romahduksen jälkeen keskityn etsimään ratkaisuja tilanteen parantamiseksi. Kirjoitan ylös suunnitelman ja yritän ruksata jokaisen ruudun.
Mitä sovellusta käytät puhelimessasi eniten?
Kuten kaikki muutkin, en voi lopettaa Instagramin selaamista, mutta viime aikoina olen tullut pakkomielteeksi Health-sovelluksesta ja askelmittarista, ja yritän olla aktiivisempi päivä päivältä.
Mitä kirjaa, elokuvaa tai laulua suosittelisit kaikille?
Kun sain tietää diagnoosistani, aloin katsella ja lukea kaikkia sairaalaromikomedioita saadakseni jonkinlaista lohtua, ja kirja Five feet apart sai minut aina hymyilemään.
